Skip to main content

Lähdeviittaus: Lähdeviitteet

Lähdeviitteet


Kun käytät tekstissäsi toisten kehittämiä ajatuksia, ideoita ja tietoja, sinun on aina mainittava, keneltä ne ovat. Tutkielman tai muun kirjoituksen tarkastajien sekä lukijoiden on voitava erottaa, mikä tekstissä on sinun omaa panostasi, mikä aines taas muualta saatua. Jos esität omissa nimissäsi, lähdettä mainitsematta, jonkun toisen ajatuksia tai tietoa tai jopa sanasanaista tekstiä, syyllistyt kirjalliseen varkauteen eli plagiointiin.

Tekstissäsi oleva viite eli tekstiviite kertoo käyttämäsi lähteen kirjoittajan ja ohjaa lukijan kirjoituksen lopussa olevaan lähdeluetteloon, josta selviää, mistä teoksesta kirjoitus tms. löytyy eli viittauksen kohteena olevan teoksen bibliografisiin tietoihin.

Tekstissä olevan lähdeviitteen tulee ohjata lukija tarkasti lähdeluettelon oikeaan kohtaan. Lähdeluetteloon merkitään vain ne teokset, joita olet todella käyttänyt työssäsi ja joihin olet viitannut. Teokset on siis oltava itse luetut ja jokaiseen niistä on oltava viittaus omassa tekstissäsi.

Jokaisesta käyttämästäsi lähteestä on hyvä ottaa viittaukset ylös sitä mukaa kun niitä luet. Jälkikäteen on työläämpää ja hankalampaa muistella ja selvittää mitä tietoja olet saanut mistäkin lähteestä.


Tekstiviitteet eli lähteiden merkitseminen tekstiin

 "Tekstissä oleva viite sisältää mahdollisimman lyhyesti tiedot, joiden avulla se voidaan yhdistää kirjallisuusluettelon (lähdeluettelon) tiettyyn julkaisuun tai alaviitteeseen" (SFS 5342 1992).

Tekstiviitteet sijoitetaan kaarisulkeisiin viitatun kohdan yhteyteen. Jos käytät alaviitteitä, ne merkitään sivun alalaitaan. Alaviitteitä ei käytetä kuitenkaan esim. Lahden ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä.

Yleisimmät viittauskäytännöt ovat:

    • Nimi-vuosijärjestelmä (Harvardin järjestelmä) - tätä käytetään LAMK:ssa
    • Numeroviitejärjestelmä
    • Alaviitejärjestelmä

Jos olet laatimassa esim. julkaisua jollekin organisaatiolle tai artikkelia johonkin julkaisuun, selvitä, mitä viittausjärjestelmää kyseisessä organisaatiossa / julkaisussa käytetään. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisuissa ja opinnäytetöissä käytetään nimi-vuosijärjestelmää (Harvardin järjestelmää), jota on käytetty myös seuraavissa esimerkeissä.


Nimi-vuosijärjestelmä

Tekijän sukunimi Teoksen julkaisuvuosi, tarvittaessa sivunumero(t)

Hyvässä viitteessä on yleensä sivunumero. Jos tekijä viittaa koko tutkimukseen, hän voi jättää sivunumerot merkitsemättä. Tällöin voi käyttää esimerkiksi lyhenteitä ks., vrt., mm. tai esim.

Mikäli kyseessä on haastattelu:

Tiedon antajan sukunimi Vuosiluku

ESIMERKKI 1: Viittauksen kohteena yksi virke

Viite merkitään virkkeen sisään ennen pistettä.

Monissa tapauksissa tapaustutkimuksen ja toimintatutkimuksen raja on häilyvä (Stenhouse 1988, 50).

ESIMERKKI 2: Viittauksen kohteena useita virkkeitä

Viite merkitään viimeisen virkkeen lopettavan pisteen jälkeen sulkeisiin omaksi virkkeekseen.

Johnson ja Johnson (1989) esittävät, että kollegiaaliset tukiryhmät muodostuvat viikottain kokoontuvasta 2-5 opettajan ryhmästä, jonka tavoitteena on parantaa osanottajiensa opetustaitoa ja tukea heidän ammatillista kasvuaan. Ne ovat tilaisuuksia, joihin tullaan mielellään ja joissa on tarjolla tukea , huolenpitoa, naurua, toveruutta ja myös yhteisten menestysten juhlintaa. (Johnson & Johnson 1989; 1991; Leppilampi 1991.) Toiminnan ensisijainen päämäärä - -

ESIMERKKI 3: Viitteen upottaminen tekstiin tai lauseen alkuun

Lähde, johon viitataan voidaan myös upottaa tekstin sisälle tai lauseen alkuun.

Johnson ja Johnson (1989) esittävät, että kollegiaaliset tukiryhmät muodostuvat viikottain kokoontuvasta 2-5 opettajan ryhmästä, jonka tavoitteena on parantaa osanottajiensa opetustaitoa ja tukea heidän ammatillista kasvuaan.

ESIMERKKI 4: Yhden virkkeen pituinen sitaatti

Huomaa lainausmerkkien ja pisteen paikat.

"Tekijän tieteellinen kyky on näkynyt - - hänen taidossaan käyttää hyväkseen yleisiä tieteellisiä teorioita" (Ketonen 1976, 107).

ESIMERKKI 5: Useamman virkkeen pituinen sitaatti

Huomaa lainausmerkkien ja pisteen paikat.

"Historiantutkijat ovat kehittäneet oman ammattitaitonsa historiallisen materiaalin tulkitsemisessa. Tämä tulkitseminen on jatkuvaa päättelemistä, joka perustuu historiantutkimuksen yleisiin menetelmiin ja periaatteisiin." (Ketonen 1976, 114.)

ESIMERKKI 6: Jos lähteelle ei löydy tekijää

Lähdeviitteeksi merkitään julkaisun nimi.

(Nykytietoa puheviestinnän opetuksesta 2000, 24.)

ESIMERKKI 7: Jos tekijöitä on kaksi

Molemmat nimet mainitaan aina lähdeviitteessä.

Jos tekijöitä on enemmän kuin kaksi, heidät kaikki mainitaan viitteessä vain ensimmäisellä kerralla.

(Hirsjärvi & Hurme 2000.) (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004.)

Myöhemmin riittää ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym.

(Hirsjärvi ym. 2004.)

Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useampia teoksia, ne erotetaan toisistaan pienaakkosin.

(Laitinen 1995a, 11 – 15; Laitinen 1995b, 52.)

ESIMERKKI 8: Lait, asetukset, säädökset

Merkitään lähdeviitteeksi lain nimi tai sen virallinen lyhenne sekä luku ja pykälä(t), joihin tieto kohdistuu. Viite ohjaa lähdeluetteloon, johon merkitään täsmälliset tiedot.

(Julkisuuslaki 621/1999, 2 §.) Keskeisin lainkohta on mallioikeuslain (221/71) 6. pykälän säännös, jossa käsitellään --

ESIMERKKI 9: Toissijaiset lähteet

Pääsääntöisesti käytetään ensisijaisia lähteitä. Jos ensisijaista lähdettä ei kuitenkaan löydy, on kirjoittajan osoitettava lukijalle, että tieto on peräisin toissijaisesta lähteestä. Esimerkiksi:

Robson (1995) jaottelee perinteiset tutkimusstrategiat kolmeen ryhmään: kokeet, survey-tutkimus ja tapaustutkimus (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 127).

Perinteiset tutkimusstrategiat jaotellaan kolmeen ryhmään: kokeet, survey- ja tapaus-tutkimus (Robson 1995, Hirsjärven ym. 2000, 127 mukaan).

Myös artikkeleihin viitattaessa tulee toissijainen lähde tuoda tekstissä näkyviin, vaikka lähdeluetteloon riittääkin pelkästään viittauksen kohteena olevan artikkelin tiedot:

Willinskyn (2006) mukaan monet ovat kyseenalaistaneet avointen tekstien vertaisarvioinnin pätevyyden, mikä kuitenkin kultaisen tien lehtien osalta on aiheetonta (Lilja 2013, 18).

Monet ovat kyseenalaistaneet avointen tekstien vertaisarvioinnin pätevyyden, mikä kuitenkin kultaisen tien lehtien osalta on aiheetonta (Willinsky 2006, Lilja 2013, 18 mukaan).